Keskiviikko eli pikkulauantai, eikös ne niin sitä kutsu? ;-) Oon ollu pari päivää kotona kun jalka ei oikein ota parantuakseen, ja sitä on hyvä pitää ylöspäin. Edelleen se on aika turvoksissa ja mustelmilla, mutta päivä päivältä paremmassa kunnossa kuitenkin. Kävely on vielä vaikeaa kun siihen koskee, mutta pakko vain yrittää verryttää sitä. Tänään kuitenkin muutama askel otettu ilman tukea, kyllä se tästä!
Ei varmaan ole ollut puhetta, mutta iskä osti mulle skootterin pari viikkoa sitten. Se tulee ensi viikolla meille. Jotenkin vaan tuntuu nyt siltä, että ei paljon uskalla lähtee ajamaan... Odotan että jalka paranee kokonaan ja sitten jos uskaltautuisi kokeilemaan. Ne, joille ei oo sattunu näin pahasti, ei varmaan voi kuvitella miltä se tuntuu. Vaikka se ehkä kuulostaa tyhmältä, niin kyllä minua ainaki vähän pelottaa lähteä ajamaan uudestaan. Sen verran pahasti kaaduin (tai lensin tangon yli, ihan miten sitä asiaa katsoo) ja vielä suhteellisen kovasta vauhdista, että menee varmaan aikaa ennen kuin saa sen saman tuntuman ajamiseen mikä oli viime kesänä. Jospa se skootteri olisi vähän tukevampi, niin uskaltaisi sitten lähteä kokeilemaan. Se on muuten punainen Vespa joka mulle tulee :-)
Uusi jakso alkoi koulussa viime perjantaina, taisin mainita siitä jo? Liikunnan kurssin jouduin ottamaan sattuneista syistä pois :-D Mulla taitaa olla tällä hetkellä viisi kurssia, enkkua, espanjaa, ruotsia, äikkää ja terveystietoa. Eli tosi kielipainotteinen jakso on, ja esimerkiksi maanantaina on pelkkiä kieliä. Kyllähän niissä vähän menee sekaisin, mutta kun keskittyy tarkasti niin sitten ei mene liian monimutkaiseksi. Enää siis vajaat pari kuukautta koulua! Vaikea uskoo että ensimmäinen vuosi on mennyt näin nopeasti. Ensi lukuvuonna ehdin käydä vain puoli vuotta koulua, kun helmikuun alussa on lähtö sinne Australiaan! Nyt vasta alan uskoa sen todeksi, kun suurin osa papereista alkaa olla täytettynä. Koulussakin ovat täyttäneet oman osansa, ja minä oon porukoitten kanssa täytelly englanninkielisiä lappusia, ja niitä on oikeesti ollu tosi paljon! Oon tosi onnellinen kun minut valittiin. En malta odottaa että pääsen katsomaan kenguruita ja koaloja ja sitä luontoa. Aion ottaa kaiken irti vaihtovuodestani. Minulle tulee kyllä tosi kova ikävä perhettä ja ystäviä, mutta uskon, että tosiystävät odottavat minua sen aikaa.
Ja kyllä, nämä ovat omat kynnet! Oon tosi ilonen kun oon saanu kasvatettua ne näinkin pitkiksi :-) |
Tällaista lakkausta tällä kertaa :-) |
Haluaisin tosi kovasti päästä Sydneyyn, mutta tietysti loppujen lopuksi sillä ei ole niin suurta merkitystä, minne menee, kunhan menee. Sydneyssä on tosi ihania rantoja, kuten Bondi Beach ja Tamarama Beach. Tietenkin Oopperatalo on sellainen nähtävyys jonka haluaisin nähdä ihan livenä. Joka tapauksessa Australiassa on enemmän ihmisiä kuin mitä Suomessa tulee koskaan olemaan, joten enköhän minä ystäviä saa. Jo pelkästään Sydneyssä on melkein koko Suomen asukasmäärä (vuonna 2010 oli 4 575 532 asukasta, Wikipedia) Viittaan siis siihen, kun me asumme täällä keskellä mettää, meillä ei ole pysyviä naapureita noin 5-6 kilometrin säteellä ollenkaan, ja ihmisiä näkee vain silloin jos lähtee käymään Kuopiossa (asia näin hieman kärjistettynä :-D)
Sydneyn Oopperatalo iltavalaistuksessa |
Kaikki Australiakuvat löytyvät samalla hakusanalla Googlesta :-) |
No tuosta kuvasta ei näy kuin toinen silmä, mutta se on ainakin suuntaa antava. Noin paljon jaksan meikata juhliin tai jos menen viikonloppuna kaupungille. Yleensä alaluomen rajaus jää pois ja korostan yläluomea erilaisilla luomiväreillä. Tuon meikin pohjana on Lancomen meikkivoide, Oriflamen puuteri ja sellainen valostava silmän alle laitettava puuteri. Ensin laitoin valkoista luomiväriä koko yläluomelle ja vähän kulman alle. Sitten laitoin myös valostavaa kulman alle. Sen jälkeen hopeista luomiväriä keskemmälle luomea ja lopuksi rajasin mustalla ripsien tyven. Siihen päälle oli helppo levittää eyeliner ja sitten ripsiväri. Alaluomen rajaus on tehty Chanelin violetilla kajalkynällä. Kulmat muotoilin ruskealla kajalkynällä (minulla ei ole kulmakynää, pitäisikin ostaa!) Ostin violetin kajalin kerran kun olin menossa Tallinnaan laivalla. Myyjä suositteli minulle violettia väriä, koska se korostaa vihreitä silmiä. En ehkä ole huippumeikkaaja, mutta tykkään kuitenkin tehdä erilaisia meikkejä, ja kokeilemalla oppii, eikös niin? :-)
Näissä tunnelmissa sairaslomapäivää eteenpäin, uutta postausta mahdollisesti tulossa viikonloppuna :-) Niin muuten, jos joku miettii tuota otsikkoa, niin kiitos siitä Maaritille, että keksi mulle vihdoin lempinimen, jota mulla ei ole koskaan ollut! Olen nykyään Viivi Vallaton kavereiden kesken. Sitä sopii miettiä mistä se tulee, mutta ehkäpä olen nimeni veroinen? ;-)
Sait haasteen! :)
VastaaPoistahttp://miiajajymy.blogspot.fi/2013/04/haaste.html
Hih, kiitos! :)
Poista