#Bloodbanking

Moro!

Marraskuu on nyt siis korkattu. Mä saan tietää tässä kuussa minne muutan tammikuussa, kun palaan kotiin. Kuopakselle laitettu hakemus siis tuottaa tulosta. Oon aika innoissani siitä asuntojutusta. Mun porukatkin sanoo, että se on ihan ok, mutta mulla on kutina, ettei ne kuitenkaan haluaisi päästää mua muuttamaan. Tuntuu vähän pahalta, että käyn kotona vaan "kääntymässä" ja muutankin sitten jo melkein heti pois. Mutta mun mielestä se on mulle paras vaihtoehto, ollapa 18-vuotias keskellä metsää ilman autokorttia :D

Funny minion #Truestory :'D

Hey guys!

So has November started. This month I will find out where I am moving in January. I left my flat application few months ago and finally I get some information. I'm pretty excited but at the same time I'm worried how my parents will cope with the fact that I go home but then I'm moving out almost straight. I hope they are happy for me too and if they don't like it, they would just say it. But for me it seems to be the best thing to do, I'm 18 then and don't want to live in the forest anymore without a driver's licence :D

Me & Augie played violin with the concert band last Saturday at fête, then we had sleepover with Alexis :)

Eilen kävin luovuttamassa verta ensimmäistä kertaa elämässäni. Täällä ikäraja luovuttamiselle on 16, mutta silloin saa luovuttaa vain kerran vuodessa. Tuli hyvä mieli, kun sain auttaa, vaikka olenkin ollut aika väsynyt sen jälkeen. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa taas palaudu takaisin normaaliin :)

Strawberry milk for the first time ever, yummy! :)

Yesterday I went to donate blood for the first time ever! I wanted to help and I found that a good way to do it. You have to be 16 in Australia do donate but then you can do it only once a year. I've been pretty tired after that but getting back to normal slowly :)

#Bloodbanking with Maddie :)

Some random selfie from school :D

Niin se aika vaan menee. Tänään on 48 päivää jäljellä. Jos totta puhutaan, niin sen jälkeen kun tapasin mun uuden (ja ainoan oikean) tukihenkilön pari viikkoa sitten, niin olen oikeastaan alkanut odottaa kotiinpaluuta ihan eri tavalla. AFS ei siis saanut aikaiseksi hankkia minulle oikeaa tukihenkilöä kuin vasta nyt. Muutenkin AFS:n toiminta Australiassa on tosi retuperällä, että jos harkitset Australiaan vaihtariksi lähtöä, niin harkitse kaksi kertaa, lähdetkö AFS:n kautta. Suomessahan se toimii tosi priimasti, en tiedä onko se sitten vain kulttuurijuttu vai onko sen toiminta oikeasti näin huonoa täällä.

So the time flies. 48 days to go today. After I met my support person (which AFS organised finally after 9 MONTHS....) I started to think my homecoming in a different way. I actually started to wait for it. I realised what I have in Finland and that I can come back to Australia later. I have so many things to do when I go home, I'll get my own aparment, I need to get a job, I'll get a puppy dog, go party with my friends, get my driver's licence, finish schools... So many things, and I can't wait. Don't misundertand - I've loved every moment in Australia after I moved to this family. Life's been amazing. But still Finland is my home country, and I'm still a Finnish person, I speak Finnish and late nights with my parents and friends are something I'd never give away <3

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan,  päivät niinkuin varisparvi raahautuu
Mua vaivaa ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin?
Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuu?

#Countdown

Love you all xxx Have an amazing weekend! <3

~ Viivi