sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Far from the others, close to each other

Heissulivei hassut! :)

Ennen kuin alan kirjoittaa mitään muuta, haluan kiittää kuudesta uudesta lukijasta, jotka ovat tulleet ihan lyhyen ajan sisällä mukaan seuraamaan mun aussielämää! Ihan mahtavaa että olette kiinnostuneita mun tekemisistäni täällä maapallon toisella puolella. Mutta asiaan, aika on mennyt tosi nopsaan täällä! Ensimmäinen viikko on mennyt ja tunteet on olleet aika sekalaiset. Olen yrittänyt priorisoida asioita päässäni ja miettiä sitä mikä on tärkeintä - miksi olen täällä. Ensimmäinen juttu: olen täällä oppimassa uutta kulttuuria ja tutustumassa uusiin ihmisiin. Toiseksi: olen ollut täällä vasta reilun viikon, joten turha alkaa panikoimaan, miksen tunne päässäni mitään kovin kummallista. Kolmanneksi: tämä tilaisuus ei toistu tämän jälkeen. Joten leuka pystyyn ja positiivista mieltä kehiin!

Hello sweeties! :)

I have got six new readers! WOW! Thank you so much. Time has flew here. First week went so quick that I didn't even have time to think about it. I have felt quite weird - happy but lonely at the same time. It's probably because I haven't made any close friends yet and I don't know how should I act and behave. I've been thinking a lot about things: why I am here and what should I do. I can't start analyze anything yet because I've been here only for week now. I am here because I want to learn about new culture, meet new people and this is (cliché...) once in a lifetime -chance. So head up and think positive! :)
 

Tiedättekö sen tunteen, kun ei tiedä paikkaansa tai ei oikeastaan ole varma mistään? Keksin nimittäin juuri, mikä auttaa siihen. Musiikki. Mulla on Spotifyssa soittolista My exchange year, jonne olen jo piiiitkän aikaa sitten tallentanut tsemppibiisejä, joiden avulla selviän heikoista hetkistä. Kuuntelen sitä myös paraikaa, ja voitte vaan kuvitella miten mun mieliala kohoaa! :) Vaikka mulla on älytön ikävä mun suomiystäviä, niin olen saanut myös useita aussikavereita, jotka pitävät mut kiireisenä parhaansa mukaan. Eilen käytiin elokuvissa katsomassa Last Vegas ja oli muuten hyvä leffa! Oli mukava tavata koulukavereita vähän eri merkeissä kuin koulussa.

Do you know the feeling when you don't know your place or you aren't sure about anything? I just figured out what helps you over it: music. I have a playlist on Spotify called My exchange year, where I have collected all my "boost" songs which help me survive when I don't feel good. I am listening to it right now and you can imagine how I already feel better. Even I miss my Finnish friends so much I am really happy that I have made lots of Aussie friends too. They try to keep me as busy as they can. Yesterday we went to movies to watch Last Vegas, and it was really good! I enjoyed my time there with schoolmates.


Olen soittanut viulua melkein joka päivä, ja voin huomata oman kehitykseni. Olen ihan rakastunut soittamiseen uudelleen! Osallistuin jopa koulun orkesteriin, jolla on silloin tällöin esiintymisiä. Aluksi epäröin, mutta päätin sitten osallistua, koska musiikinopettaja on ihan paras! Hän on niin sympaattinen ja pitää minusta huolta, että musiikintunneilla pääsen tekemään sitä mitä haluan. Juuri sellaista boostia mä tarvitsen.

I have played violin almost everyday and now I can see how my skills grow up step by step. I have fell in love with playing again! I even took part to school's orchestra. They have some performances now and then. First I hesitated but then I realized that I have only this one chance to experience things. I also like my music teacher a lot, she's awesome. She's so nice and friendly. She takes care of me and makes sure that I can do what I want in music classes. I need that kind of boost.


Torstaina tänne tuli hostäitini sisko mäyräkoira Dixien kanssa. Dixie on ihana tapaus. Kävimme myös torstai-iltana syömässä paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa. Te kun tiedätte miten olen addiktoitunut kiinalaiseen ruokaan.... :D Ja anteeksi, en ottanut kuvia koska en syömiseltäni ehtinyt.....

On Thursday my hostmum's sister came with her dachshund Dixie. Dixie is one a lovely dog. We went to eat Chinese food. And as you know how addicted I am to chinese food....... And sorry, I didn't take any pics because I was too busy with all the food.....

Loppuun iso kuva- ja musiikkipläjäys! :) Kyllä se tästä, antaa vaan ajan kulua niin eiköhän ne rutiinit ala selkiytymään. Paljon terkkuja Suomeen! :*

First morning, just woke up.
Lunch for school, all made at the same time -> get a sandwich every morning!

I really need this... :D
Senior school uniform :)
What a bad quality... But anyway, pic from railway station


Going to Chinese restaurant :)
Dixie and I :)
Yesterday's lunch
Tired but happy :)
LOVE THESE!!!! Especially KitKat mint chocolate bar :3333



 
~ Viivi -you-don't-want-to-even-try-to-pronounce-my-lastname-

2 kommenttia:

  1. Kuva mäyriksen kanssa on kyllä onnistunut!!! Ihana! ja koulupuku... Veerasta se oli aika hassu... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dixie tykkää poseerata :) Ja koulupuku on tosi käytännöllinen, kun kaikilla on samanlaiset (junioreilla ja pienemmillä on toki erilaiset) niin ei tule ongelmia pukeutumisen kanssa! :)

      Poista

Mitä mielessä? Jätä kommentti! :)